Tahdotko menestyä

Upea auringonpaisteinen kylmä aamu on silmieni edessä. Sain eilen remonttia odottavan makuuhuoneen tyhjennettyä ja tavarat siis taas kerran siirrettyä. Tosin suuri osa tavaroista ja kirjoista on edelleen banaanilaatikoissa keskellä lattiaa, pesuhuoneessa, saunassa. Yltympäri.  Välillä ihmettelen, kuinka nopeasti löydän etsimäni huolimatta matkan varrella tulleista muutoksista. Joskus voisin kyllä merkitä paremmin paperi-ja valokuvakasaan, olenko jo ehtinyt sen skannata, ettei aikaa hukkaantuisi tarkistamiseen.

Kuvat satunnaisesti valikoituneita.

Aamu on aina hyvää aikaa järjestelyihin. Kun saan jonkin asian valmiiksi, mieleni on hetken kevyt ja iloinen kunnes sitten taas jokin tekemätön asia alkaa painaa. Ja niitähän tuntuu olevan.

Tänä aamuna tyhjentäessäni erästä laatikkoa ja tarkistaessani siellä olevien kuvien ja paperien skannaustilannetta, osui käteeni  vanha kirja, jota olen aiemminkin pyöritellyt kädessäni.  Kirja on rapistunut ja kulunut. Sen pehmeät kannet ovat irronneet, mutta se on uhmannut aikaa ja on jostakin kumman syystä kulkeutunut minulle. Oletan, että sen olleen niiden papereiden joukossa, jotka pelastin lapsuudenkodistani.  Kirjasen kanteen on lyöty leimasimella ”Arvosteltavaksi”. Oletan sen olevan joko isäni tai hänen vanhemman sisarensa jäljiltä. 

Kirjan ilmestyessä 1932 isäni on ollut vasta 14-vuotias ja hänen sisarensa Mirja 17-vuotias. Googlaamalla viisastun valtavasti lisää.  Kirjaa, sen aiempia painoksia on runsaasti saatavilla antikvariaateista.  

Kirja on ”Tahdotko menestyä. elämänohjeita Swett Mardenin y.m. mukaan” toimittanut Pekka Kalervo. Otava. 1932. 3 painos.

Osuin myös Eija Eskolan akateemiseen väitöskirjaan ”Suositellut, valitut ja luetut – kirjallisuus kirjastoissa 1918 – 1932” (Tampereen yliopisto. 4.12.2004). 

Otsikon ”Arvosteleva kirjaluettelo hyvän ja huonon kirjastokirjallisuuden

määrittäjänä” alta löydän maininnan tästä kirjasta:

”Toinen laajan suosion saavuttanut kirjoittaja oli amerikkalainen Oliwer Swett Marden. Hänen ajatustensa joukkolevitykseen Suomessa päästiin, kun opettaja Pekka Kalervo julkaisi hänen ajastustensa sovitelman Tahdotko menestyä (1919), ja kouluhallitus hyväksyi sen kansakoulun vasta perustettujen jatkoluokkien oppikirjaksi.” (s. 64 edellä mainitsemassani väitöskirjassa)

Siinä luvussa kerrotaan myös toisesta isäni jäämistöistä löytämästäni kirjasta ja asiat alkavat valjeta. Kirjanen onkin saattanut tulla isäni äidille tai opettajalle arvosteltavaksi. Sitä on käytetty siihen aikaan koulussa tukemaan sen ajan tärkeätä oppimismenetelmää itsekasvatusta. 

On itseasiassa kovin huvittavaa, että sitä harrastin minäkin nuoruudessani ja pidin ensiarvoisen tärkeänä kasvatusmuotona ja pidän edelleen. Taitaa olla siis jo lapsuudenkodista tarttunutta ajattelua.

Miksi sitten kirjoitan tällaisesta vaatimattomasta kirjasesta juuri nyt. Syy on ilmiselvä, vaikka en usko kaikkien edes tajuavan, ymmärtävän tai huomaavan syytä. Mitä tapahtuu koko ajan silmiemme edessä? Meidän ihana maailmamme rapistuu ja muuttuu pahaksi, kun suuri osa sen väestöstä ei enää ole osannut tai osaa kasvattaa itseään hyväksi ihmiseksi. Odotamme kaikkea ulkopuolelta ja muilta. Emme ole enää vastuussa omasta luonteestamme. 

On ollut ällistyttävää huomata, kuinka suosittu Suomessakin on Amerikan presidentiksi valittu Donald Trump. Ystäväni on verrannut ilmiötä Hans Christian Andersenin satuun ”Keisarin uudet vaatteet”. Nyt media ja erityisesti lehdistö ovat pahiksia, kun ne kertovat jotakin tämän ihmisen taustoista ja luonteesta. Kertominen mielletään valehteluksi. Trump itse sanoo lehtien valehtelevan. Ihmiset eivät enää erota totuutta ja valhetta.  Se jotakin jopa näkyy Trumpin käyttäytymisessä ja kaikessa toiminnassa. On oikein, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan ja sitä vastaan taistellaan. Jo nyt näkyy, että meillä Euroopassa seurataan samoilla jalanjäljillä, mennään kohti pahaa. Ihmiset eivät kohta erota oikeaa väärästä.

Trumpista näemme, että luonnetta on voinut kasvattaa myös väärään suuntaan. Paha tuo aina lisää pahaa mukanaan. Tavallinen ihminen tuntee tänä päivänä, että on ehkä paras piiloutua jonnekin ja pysytellä siellä, kunnes tämä ajanjakso on ohi.

Voimme siis osittain katsoa hiljaa taustalla, minne nyt olemmekaan menossa. Haluan uskoa, että loppujen lopuksi se hyvä voittaa, mutta mitä joudumme kestämään ennen sitä. Olen ehkä liian pessimistinen. Voi olla, että juuri nyt nämä ikävät asiat ovat kärjistyneet ja antavat sen kuvan, että toivo on menetetty. Toivottavasti hyvät ihmiset jaksavat tehdä edelleen työtä oikeudenmukaisen maailman hyväksi. Meistä jokainen voi vaikuttaa siinä omassa pienessä elämässään omaan ympäristöönsä.

”Tahdotko menestyä” -kirjassa kerrotaan lukemattomien esimerkkien kautta monien kuuluisiksi tulleiden ja myös tavallisten ihmisten kehityksestä menestyväksi ja hyväksi ihmiseksi. En pysty niitä tässä toistamaan, mutta kerään kaikki alleviivatut kohdat tähän. En tosin tiedä, kuka ne on alleviivannut.

”Uskonto on jumalallinen pyhä asia; ken sitä pilkkaa, ei ole hyvä ihminen.”

”Jumala auttaa meitä, mutta silloin meidän täytyy myös vaeltaa hänen tietänsä. Meidän tulee kulkea totuuden tietä, tai hän hän jättää meidät oman onnemme nojaan.”

”Rehellinen mies tekee aina omantuntonsa mukaan.”

”Hyvä maine on parempi kuin suuret rikkaudet.”

”Heikot ihmiset odottavat suotuisaa tilaisuutta, voimakkaat luovat sen itse.”

”Lue – niin menestyt!”

”Joka ei käytä kirjallisuutta, on sokea, vaikka hänellä olisi maailman parhaat silmät.”

”Ajan tuhlaaminen on samaa kuin tarmon, elinvoiman ja luonteen tuhlaaminen: sen mukana seuraavat huonot toverit ja huonot tavat, ja hyvät tilaisuudet, jotka eivät koskaan palaa jälleen, menevät sen mukana hukkaan.”

 

”Älä tapa aikaa: siinä on tulevaisuutesi!”

”Luonto ei anna ihmiselle rauhaa, ennen kuin hän on löytänyt oikean alansa: se pakottaa ja yllyttää häntä, kunnes hän taipuu sen vaatimuksiin ja asettuu määrätylle paikalleen.”

”Tunne itsesi! (oli ennen vanhaan kirjoitettuna Delfoin portille; ja vaikka oraakkeli aikoja sitten olikin jo vaiennut, niin näiden sanojen merkitys pysyy ikuisesti. Ei koskaan ihmiselle ole sen parempaa neuvoa annettu.)”

”Seuraa taipumustasi.”

”(Me tarvitsemme tyttöjä,) joiden sydän on täynnä säälintunnetta ja myötätuntoa, jotka itkevät murehtivan kanssa ja iloitsevat iloisen kanssa.”

”Vain sen, jota me koko sielullamme etsimme, me löydämme.”

”Vaikka me keräisimme nuoruudessamme kuinka paljon tietoa hyvänsä, niin emme suotuisimmissakaan olosuhteissa voi saada niiden avulla mitään kokonaista aikaan, jollei meillä ole selvillä päämäärää mihin pyrimme.”

”Älä vitkastele aikeesi toimeenpanossa.”

 

”(Lykkäys merkitsee tavallisesti laiminlyöntiä) – se, minkä jättää ”myöhempään”, jää tavallisesti tekemättä.”

”(Aamusta tavallisesti riippuu, tuleeko päivästä hyvä ai huono; sillä) aamuhetki kullan kallis.”

”Suurin osa suurista miehistä on ollut aamuvirkkuja.”

”Tee mitä on tehtävä heti, ja hanki itsellesi virkistystä työn jälkeen, mutta älä koskaan edeltäpäin.”

”Se, joka pitää ajasta kiinni – s.o. on täsmällinen, pitää myös tavallisesti sanansa.”

”Kohtele toisia samoin kuin toivoisit toisten kohtelevan sinua.”

”Se, joka mittaa ihmistä säädyn tai omaisuuden eikä sisällisen arvon mukaan, käyttää alhaista mittakaavaa.”

”Ihmisiä arvostellaan heidän tekojensa eikä heidän rikkautensa mukaan.” Alleviivaajan kommentti: ”ei enää nykyaikana”. 

Tahdotko menestyä voi jollekin toiselle tarkoittaa valtaa ja rikkauksia, mutta jollekin toiselle taas hyvää elämää niiden asioiden ja työn parissa, jotka ovat juuri tälle ihmiselle luontaisia. 

Tämän tekstin otsikoksi olisi itse asiassa sopinut  "Naiivin naisen isku".  En ole enää aikoihin kutsunut itseäni naiiviksi kuten aikoinaan Polulle kauas-blogissani. Kun kirjaa ylös itsestään selvyyksiä, se voi tuntua lapselliselta, mutta kyllä niissä on uinuu totuuden siemen. Ja joka tapauksessa voin nyt arkistoida kyseisen kirjan.